Viimeisiä viikkoja viedään

Meillä on vihdoinkin varattu lennot Suomeen!!! Lähdetään 18.5 eli ollaan Suomessa 19.5. Ihanaa. Odotan jo tosi kovin Suomeen paluuta vaikkei täällä olemisesta voi valittaa. Toki tällä hetkellä tuo sikainfluenssauutisointi huolestuttaa, mutta toivotaan ettei mene todella pahaksi. Nyt oon joutunut tekemään koulun eteen jo töitäkin kun meillä alkaa kaikissa kursseissa lähestymään joko ryhmätyön palautus ja esitys tai tentti. Onneks on sitä muutakin ehtinyt. Palataan siis ajassa hieman takaisin päin niin päivitän mitä Mendozan jälkeen on tapahtunut. Pikekin lähti poikien kanssa leffaan katsomaan uutta The Fast and the Furious leffaa joten saan rauhassa tehdä tän. :)

Simo jäi Mendozan jälkeen vielä siis muutamaksi päiväksi Buenos Airesiin. Pike poti taas hieman vatsakipuja Mendozan jälkeen joten päivisin Simo joutui itsekseen kiertämään kaupunkia ennen kuin mie iltapäivästä vapauduin koulusta. Pojat saivat myös tuon viikon aikana hankittua Christian Diorin puvut. Simo kuitenkin huomasi Suomessa, että se ei olekaan ihan priimaa. Haettiin muiden poikien puvut vasta sen jälkeen ja tarkistettiinkin ne oikein huolella ja vaikuttivat oikein hyviltä. Kyllä liikkeestä vakuuttelivat että jos jotain valmistajan piikkiin menevää ilmenee voi viedä puvun mihin tahansa Diorin liikkeeseen maailmassa. Kyllähän se kuitenkin hieman ihmetyttää, että voi ostaa Diorin puvun n. 250 eurolla, mutta puvut on laadukkaista materiaaleista ja hyvin istuvat joten tuskin liian pahasti on tullut tuijatuksi! :)

Simollehan piti toki näyttää myös paikallista yöelämää, joten keskiviikkona menimme käymään Museumissa, jossa meno oli taas aivan katossa! Tuo on ehdottomasti meidän suosikkipaikka, ainoa ongelma siellä on, että miehet ovat HYVIN päällekäyviä. Ymmärtävät toisaalta myös yskän kun näyttää, että tuo pitkä, tumma, komea mies tuolla on miun poikaystävä. :) Mutta tää paikka on siis kaikenkaikkiaan ihan huippu sillä siellä soi aina 80-luvun hittimusaa!! Kävimme tietenkin myös syömässä Happeningissa Simon kanssa. Tällä kertaa liha ei ollut yhtä fantastista kuin aiemmin, mutta olihan se silti vielä ihan tajuttoman hyvää. Viimoisena iltana eli perjantaina menimme kurssikaverin Jaakon luokse missä melkein kaikki meidän porukasta olivat juhlimassa Akun synttäreitä. Sieltä suunnistimme yhteen kaupungin hienoimmista klubeista nimeltä Asia de Cuba. Paikka oli melko pieni, mutta toki tyylikäs. Ei silti vie Museumin paikka. ;) Kahden tunnin yöunien miulla soi kello joka kehotti nousemaan ja saattamaan Simon taksille. Huh.

Sunnuntaina menimme La Saladaan, joka on Latinalaisen Amerikan suurin laiton markkina. Se on ennen toiminut vain keskiviikkoisin keskiyöstä seitsemään aamuun, mutta nykyisin markkina on avoin myös sunnuntaipäivisin ja heille on jopa nettisivut! Tuntuu uskomattomalta, mutta niin se on. Kaikki paikalliset sanovat ettei La Saladaan tulisi mennä, mutta meillä oli kaverit käyneet joten itsekin uskalsimme eikä siellä nyt mitään niin kummaa tapahtunut. Hieman räkää poskelle ja käsi hiipimässä Anssi taskuun, ei muuta. Koko ajan joku kyllä miulle hoki että piä hyvää huolta laukustas. Itse meno tuonne oli jo mielenkiintoinen sillä ajoimme noin 45 min kaupungin köyhimpien osien läpi. Asutus ei ollut hökkelikylää, mutta siitä heti seuraavaa. Autot vaihtuivat hevosiin ja kaikki oli vaatimattomampaa. Silti ihmiset, jotka nousivat näiltä alueilta kyytiin olivat kuin kuka tahansa kaupungista, ilmeisesti La Saladan ansiosta. Housut ja paidat hyvin siistejä, tukka värjätty ja meikit kasvoilla. Kun pääsimme paikalle meillä oli kaksi vaihtoehtoa kuinka päästä joen toisella puolella olevalle markkinalle. Joko vanha junaratasilta tai kapea metallisilta. Valitsimme junaraiteen ja se oli kyllä melko pelottavaa. Noin 15cm lankkuja oli noin 20cm välein ja alla oli 5 metrin pudotuksen jälkeen paskainen joki. Selvittiin kuitenkin! Itse markkina oli kuin Thaimaassa, paljon kamaa, halvalla ja huonolla laadulla. Tuota tavaraa on yhteensä 18 korttelin verran eli ei nähty suurintakaan osaa. Thaimaasta se erosi kuitenkin siinä, että tuolta puuttui kaikki Dolce Gabbana, Dior etc tavara, siellä oli lähinnä urheilumerkkejä, paikallisia merkkejä ja ei minkään merkkisiä vaatteita. Ilmeisesti aitoa tavaraakin löytyisi, mutta meillä ei niinkään ollt haku päällä. Kun lähdimme olimme taas menossa samaa junarataa pitkin, mutta muutaman metrin päästyämme vastaan tulikin juna! Eli eikun pakkia. Ja se oli ihan normaalia siellä. Mielenkiintoinen kokemus siis kokonaisuudessaan.

Seuraavana päivänä eli maanantaina meillä oli taas yritysvierailu ja tällä kertaa ihan oikea sellainen! Menimme yritykseen nimeltä Palmero, joka edustaa mm. John Deerea Argentiinassa. Plussat oikeasti virallisesta setistä. Tiistaina lähdettiin pub crawliin sillä nuo tutu Jenkki-pojat lanseerasivat ensimmäinen tiistain pubikierroksen. Mie jätin kaikki shotit väliin, joten ei noutaja tullut tällä kertaa ja pääsin seuraavana päivänä kouluunkin! Yhdessä baarissa löysimme vaikka mitä krääsää promohyllystä joten järjestimme oman vapun ja saimme loppuillaksi mahtavat kynnet mukaan. Kuvista näätte lisää.

Viime torstaina lähdettiin kohti Uruguayta seuraavalle oikealle yritysvierailullemme Botnian sellutehtaalle. Keskiyön aikaan oltiin hotellilla Fray Bentosissa ja aamulla meillä oli aikainen herätys tehtaalle. Hotellissa oli monet asiat Suomesta mikä tuntui uskomattomalta, mutta ei ihme sillä se on rakennettu käytännös Botnian yritysvieraille sillä saimme kaikki omat yhden hengen huoneet. Meillä oli ensin tehtaanjohtaja Saarela pitämässä mielenkiintoisen esityksen tehtaasta, jonka jälkeen pääsimme kierrokselle. Miulle monet asiat oli Stora Ensolta tuttuja, mutta silti oli tosi kiva vierailla. Illaksi palasimme Buenos Airesiin.

Lauantain käytin pääasiallisesti koulujuttujen tekemiseen ja sunnuntaina aloitettiin Piken kanssa taas tennistreenit. :) Kävimme myös Feria de Mataderosissa, joka on noin 45 min bussimatkan päässä meiltä. Tämä on muuten kuin muutkin kaupungistä löytyvät feriat eli markkinat, mutta siinä on kunnon ripaus maalaismeininkiä. Tavalliset ihmiset tanssivat kaduilla kansantansseja live bändin tahtiin. Toisilla oli perinteiset vaatteet toiset olivat vain ottaneet nenäliinan taskuun, joka on osa tanssirekvisiittaa ja kaivoivat sen esiin tanssiin ryhtyessään. Miehen perinteinen asu on gaucho asu ja pääsinkin vihdoin kuvaan aidon gauchon kanssa! :) Feriassa oli myös perinteisiä hevoskisoja. Miehet lähetettiin matkaan selkä menosuuntaan ja tarkoituksena oli saattaa hevonen kiitolaukkaan ja sen jälkeen tikulla napata metallirengas tangosta roikkumasta kepillä. Melko vaativaa, mutta monet siinä onnistuivatkin! Voisin koettaa laittaa videopätkänkin tuosta tänne.

Näihin tunnelmiin siis. Torstaina on vappu ja sitä on tarkoitus juhlistaa myös täällä puolella maailmaa. Auki on vielä miten.

Sunnuntai-illallisella San Telmossa Mendozan ja Santiagon jälkeen.

Museumissa. Liian pimeää ja liian monta lasia käsissä.

Museum on siis Eiffelin suunnittelema ja se näkyykin rakenteissa.

Asia de Cubassa oli melko makeat juomat! Hennin kanssa.

Matkalla La Saladaan junaraidetta pitkin.

Itse markkina oli iso sekasorto ja vähän väliä tällä samalla väylällä meni vielä bussi!

Siinä se juna sitten tulee.

Palmeron koulutushalli.

Kerrankin niin viralliset yritysvierailijat: Juho, Frans, Aljaz ja Olli.

Isoja koneita ihmettelemässä.

Tiistain pub crawl alkoi Plaza Alemanialta ilmaisen pizzan ja oluen merkeissä.

Meidän hienot "kynnet". Leffapromokamaa.

Vapun jäljiltä. Toivottavasti ei tullut sanomista baarista.

Fray Bentosin hotellista! Helsingin aika oli tunnin väärässä, mutta sehän ei olekaan niin oleellista tässä. :)

Huoneen siivous, kiitos!

Turvaohjeet kuunneltu, tehdasta kohti mars.

Minä ja koordinaattorimme Diego. Kikkara-Diego kuten hän itseäänkin kutsuu.

Näillä harteilla tulevaisuutenne lepää. ;)

Feria de Mataderos ja niin herkulliset hedelmätikut, jotka siis oli pyöritetty hunajassa ja sitten popcorneissa. :D

Pike sai mansikkatikun. :)


Siellä ne vaan tanssi. Tämäkin pari oikealla oli niin herttainen kun tunteella tanssivat.

Ihania ruokakojuja...nam nam.

Minä ja gaucho!!

Tälläisellä tikulla mikä pojalla on suussa rengasta lähdetään metsästämään.

Tässä on siis käännytty ja lähdetty hakemaan vauhtia heppakisoissa.


Tämä poika tarkasti tai asetti renkaan uudelleen joka lähdön jälkeen. Voitte nähdä renkaan roikkumassa mustassa "narussa" kun oikein tarkkaan katsoo. Eli tarkkaa peliä se on sen kepin kanssa.

Yritystä löytyy.

Ja tässä onnistuttiin!

Karikatyyri Argentiinan Christina presidentistä.

Mendoza ja Santiago de Chile

Simo tuli kylään juuri pääsiäisloman alla ja lähdittiinkin vielä saman päivän aikana Mendozaa kohti kun Simo oli vasta saapunut. Ehdittiin ensin käydä hieman tarkastamassa Buenos Airesiakin ja nautittiin hiukopalaa kaupungin vanhimmassa kahvilassa, Cafe Tortonissa.

Mendozaan menolle olimme varanneet parasta mitä saa; Royal Suite luokan. Tästä lystistä köyhyimme noin 45 euroa, mikä ei ole lainkaan kova hinta 13 tunnin bussimatkasta parhaassa luokassa. Penkki meni täysin makuuasentoon, joten pystyimme oikeasti nukkumaankin. Ruoka ei ollut kummoista, mutta jälkiruoka skumpasta ei toki kieltäydytty. Matkamme venyi ylimääräisellä 1 ½ tunnilla, sillä jo melko alkumatkasta jouduimme matelevaan autoletkaan, jonka syyksi paljastui melko pahan näköinen kolari.

Aamupäivästä olimme kuitenkin jo Mendozassa ja Henni oli varannut meille hostellin joka oli hyvin lähellä bussiasemaa. Saimme vielä onneksemme kuuden hengen dormin joten olimme kaikki samassa huoneessa ilman ulkopuolisia majoittujia. Simo tuli kipeäksi mahdollisesti lentokoneruuasta ja joutui potemaan ensimmäisen päivän Mendozassa sillä välin kun me muut lähdimme pyöräilemään läheltä löytyvää viinitila-aluetta.

Saimme pyörät Bikes and Wines-nimiseltä firmalta, rahaa vastaan luonnollisesti, ja koska olimme melko myöhäisiä lähtijöitä ei pyöristä parhaimmat enää olleet parkissa. Miulla oli ensin semmoinen millä sai sotkea täysiä ja silti ei juuri liiku joten menin vaihtaan, mutta eihän se oikein vaihtamallakaan parantunut. Miulla satula laski aina tasaisin väliajoin alimpaan asentoon, joten taitoin Mendozan katuja kuin mikäkin räppijätkä liian pienellä fillarillaan. :D

Kierros minkä poljimme, noin 20km, oli kuitenkin todella kiva. Menimme ensin viinimuseoon, jossa näimme kuinka viiniä on historiallisesti tehty. Kierroksen päätökseksi oli maistatus ko. bodegan viinistä. Jatkoimme matkaa ennalta päätettyyn lounaspaikkaan. Tämä viinitila näytti hyvin hiljaiselta ja suljetulta, mutta kun sanoimme haluavamme lounasta pääsimme sisään ja saimme ohjeet minne ajaa. Söimme ruokailijasta riippuen kanaa tai lihaa patana, ja on pakko sanoa että oli kyllä todella todella hyvää. Juomana oli luonnollisesti viiniä. Pikku hiprakassa jatkoimme matkaa lounaan jälkeen oliivitilalle, jossa otimme opastetun kierroksen ja maistatuksen. Itse en ole mikään oliivien ystävä, mutta tykkäsin siltä vierailusta. Meillä alkoi aika loppumaan, joten päätimme viimeisenä mennä käymään suklaa ja likööritilalla. Myös siellä saimme pienen kierroksen siitä kuinka heidän tilansa toimii ja tämän jälkeen meille maistatettiin kaikille yhtä likööriä, neljää suklaata ja kahta hilloa/dulce de lecheä tms. Pieni makeuspommi, mutta todella hyvä lopetus meidän kierrokselle. Mukaan tarttui suklaabanaanilikööriä, suklaata ja pähkinä dulce de lecheä. Nam. :) Simo oli vielä melko heikkona meidän palattua eikä siksi jaksanut lähteä illallistamaan meidän muiden mukaan. Menimme hostellin suosittelemaan buffettiin, joka ylitti kaikki miun odotukset. Ruokaa oli VALTAVASTI ja lähes kaikki oli erinomaista! Jälkiruokani; lettu karamelisoiduilla banaaneilla pannusta suklaajäätelöllä kruunasi miun illallisen ehdottomasti. Jatkoimme iltaa Mendozan keskustaan missä tytöt; minä ja Henni jäivät tutkimaan käsityöläiskojuja kun pojat: Pike, Juho ja Matti suuntasivat baarialueelle. Miulla loppui kännykästä akku ja Hennillä ei ollut omaansa mukana joten emme löytäneet poikia enää sinä iltana ennenkuin hostellilla.

Seuraavana päivänä Simokin pääsi jaloillee ja lähdimme Tupungatoon, paikkaan jota meidän paikallinen markkinoinnin professori kehui suuresti. Tupungato on noin 60km Mendozasta Andeille päin eli aivan Andien juurilla. Maisemat siellä olivat aivan eri luokkaan kuin Mendozassa. Hankimme taksin viinitilalle nimeltä Salentein, jota ko. markk. proffa suositteli myös. Tämä on hollantilainen viinitila joka on aikoinaan rakennettu 20 milj dollarilla, ja sen huomasi. Olimme todella onnekkaita, että pääsimme kierrokselle sillä normaalista kierros tulee varata hyvissä ajoin etukäteen! Tämä oli siis oikein kunnon turistikohde, mutta hyvällä tapaa. Asiat oli järjestetty ja homma pelasi. Itse bodega oli kuin avaruustukikohta, metallia ja isoja halleja. Näimme eri vaiheet viinin valmistuksesta ja lopuksi nautimme kolmea eri viiniä bodegan ummenissa. Pienet shoppailut tuliaiskaupassa ja takaisin Tupungaton keskustaan missä kävimme vielä pizzalla ja jätskillä ennen Mendozaan lähtöä. Juho ja Pike lähtivät vielä illalla Mendozan yöhön tapaamaan Piken Suomi-tuttua kun me muut jäimme hostellin takapihalle muiden turistien kanssa juttelemaan tai nukkumaan.

Aamulla meillä oli aikainen herätys Andien ylitykstä varten. Kaikki olivat kehuneet tätä matkaa etukäteen ja sanoneet, että se kannattaa ehdottomasti tehdä valoisan aikaan. Ja olihan se kyllä uskomattaman hieno pätkä. Joka puolella vuoria, välillä lumisia huippuja (joita oli kyllä todella vähän, ilmeisesti talvea kohti alkaa sitten taas lisääntymään sillä siellä on myös laskettelukeskus), jokia, asutusta, kiemuraisia teitä jne. Todella hieno reitti. Santiagoon saavuimme puolenpäivän maissa ja ryhdyimmekin heti etsimään majoitusta sillä emme olleet varanneet mitään etukäteen. Koska oli pääsiäinen ja siis myös argentiinalaisten lomaviikonloppu oli monet hostellit täynnä. Löysimme yhden, mutta hinta-laatusuhde oli melko heikko. Taksikuskimme suositteli hotellia keskustasta jonne päädyimme. Mie ainakin olin hyvin tyytyväinen. Hotelli oli siisti, aamupala säädyllinen ja sijainti loistava. Ensimmäisenä päivänä kiersimme kaupunkia ja päädyimme paikalliselle kalamarkkinapaikalle syömään itse kauppahallin keskelle jossa sijaitsi useita ravintoloita. Kaikkien ruuat olivatkin tosi hyviä, tuoreesta kalasta kun tehty. Illalla lähdimme tarkastamaan paikallista yöelämää ja valitsimme Lonaly Planetissa mainitun paikan nimeltä El Tunel ja tällä kertaa kävi niin että tunnelin päässä ei ollut valoa. :D Paikka oli melko kaamea, mutta notkuimme siellä silti aivan liian kauan ennen hotellille paluuta.

Seuraavana päivänä päätimme ottaa bussikaupunkikierroksen, jonka varrella on iso ulkoilmakauppakeskus jossa otimme stopin. Taas hajauduimme pojat ja tytöt ryhmiin ja tapasimme myöhemmin lounaalla. Ruuan jälkeen pojat jatkoivat hotellille kun me Hennin kanssa jäätiin vielä kiertelemään kauppoja. Ajauduttiin kokeilemaan myös ensin niin älyttömän naurettavan näköisiä trikoita kuin vaan mahdollista ja lopulta suunnittelimme niiden ostoa vappua varten. :) Pökät jäi kuitenkin kauppaan ja nyt vapun lähestyessä harmittelemme asiaa ja koetamme löytää vastaavat täältä Buenos Airesista. Kun saavuimme hotellille pojat olivat jo melko vauhdikkaassa kunnossa. Lähdimme etsimään baarikatua, jonka Matti oli edellisenä iltana löytänyt kun tarkoituksenaan mennä hotellille taksilla olikin lipsauttanut suusta jotain aivan muuta. Tätä katua ei kuitenkaan löytynyt ja kun menimme yöpalalle paikalliselle Shellille sanoi siellä työskennellyt mimmi ettei sunnuntaisin ole mikään auki. Mie ja Henni lähdettiin hotellille tyttöjen puuhiin kun ei oikein päästy poikien juttutasollekaan ja pojat jatkoivat baarien metsästystä.

Viimoisena aamuna yritettiin mennä paikalliselle kukkulalle, josta olisi näkymä koko kaupungin ylle, mutta sinne nouseva hissi aukesi vasta yhdeltä jolloin meidän tuli olla jo matkalla lentokentällä. Siispä hieman hiukopalaa aamupalan skipanneille pojille ja tytöille lisää kauppojen kiertelyä. Santiagosta jäi kaikenkaikkiaan todella hyvä kuva. Se on huomattavasti kansainvälisempi kaupunki ja Chile siis maana kuin Argentiina. Pääsimme Suomi-fiilistelemäänkin: törmäsimme Marimekon liikkeeseen paikallisella 5th Avenuella, Metson konttori bongattiin, Lumenea myytiin kaupoissa ja The Rasmus soi vaateliikkeissä. Yksi kaveri oli ostanut Batterya baarissa jopa! Kaupunki oli myös valtavan paljon siistimpi kuin Buenos Aires.

Lentokentälle saimme vielä kokea viimoisen sekoilun kun olimme menossa koneeseen sisään (odotimme vielä että kaikki muut menee ensin) ja mie huomasin kävellessämme että Pikellä ei ole meidän reppua. No eikun selittämään virkailijalle että tulen ihan just takaisin, älkää lähtekö ilman miuta. Juoksin tax freehen jonka edessä Pike oli istunut ja tarkistin paikan jossa odotimme boardingia, ilman tuloksia. Sitten menin anelemaan lisäaikaa ja tenttaamaan Pikeä mihin reppu on voinut jäädä kunnes tajusin että sen on pakko olla läpivalaisupaikalla. Sinne siis. Pääsin takahuoneeseen, josta reppu löytyi täysin pengottuna ja levällään. Verkkainen virkailija oli jo tehnyt siitä raportinkin valmiiksi ja kun hän vihdoin suostui alkaa selvimään miun asiaa selitin repun sisällön, allekirjoitin lapun ja lähdin juoksemaan portille missä Pike ja virkailija odotti miuta mun passin kanssa. Eikä aiheutettu edes myöhästymistä, sillä kun päästiin koneeseen kaikki muutkaan ei olleet vielä istumassa. :D Ei siis käytännössä lainkaan viime tippaan mennyt. Sitten on kuvien vuoro.

Café Tortoni, Buenos Airesin vanhin kahvila.

Tortoni sisältä.

Simon turistikuva Suomi-karhun kanssa.

Näin täällä matkustetaan bussissa!

Mendoza <3

Innokkaat pyöräilijät hostellin edessä odottamassa noutoa.

Pojat otteli pöytätenniksessä.

Pyörät alle ja menoks! Tosin kuva on kun palautettiin fillarit, joten siks niitä on niin paljon! :D

1. stoppi: viinimuseo ja La Rural:in bodega.

2. stoppi: Lounasta

Henni tekee kaiken työn kun pojat vaan liftaa.

3. stoppi: oliivitila

Oliivitehtaaseen menossa, jos sitä tehtaaksi voi kutsua.

Ja takaisin satulaan!

Ajeltiin ihania puiden varjostamia ja viini-istutuksien reunustamia katuja. :)

4. stoppi: Salud! Maistatuksien pyörteissä.

Viimoisen stopin kohdalla oltiinkin jo hyvässä kuosissa, hhaha. :p

Taas kuvat ei suostunu menee suoraa, mut laitan ne silti. Tämä on illan buffet-ravintolasta, yksi monesta ruokapisteestä. Tarjolla oli kaikkea ja monesti kokki vartavasten teki sinulle mitä halusit.

Mendoza ei ole mikään pikkukylä! Siellä oli yöllä ravintola ja terassi toisensa perään aivan täynnä ihmisiä!


Tupungatoa ja Andit, Salenteinin viinitilalta!

Mie ja mussu.

Salenteinin bodega, jonka uumeniin menimme.

Tälläinen on siis moderni viinitila!

Korkituskoneita.

Tammitynnyreitä.

Mussu. <3

Koko konkkaronkka ennen maistatusta.

Vielä fiilistelyä, maisemat oli niin uskomattoman ihanat. Mie olin taivaassa.

Sitten päästään Andien ylitykseen...





Hiihtohissejä! :)

Tää on överein tie mitä oon ikinä nähnyt.

Sitten jo Santiagossa, joka oli täynnä ihania ja kauniit rakennuksia.





Turistibussissa.

Vaatekaupassa. :D

Kauppakeskus jossa siis vietimme puolipäivää.

Santiagon bisnesaluetta, Andit taustalla. Santiagon skyline on kanssa melkoisen upea.

Hotellin katolta näkymää kaupungin ylle.

Hotellihuone hengailua ennen ulos lähtöä.

Pojat ja katukyltit.

Emme siis päässeet tuota porttia pidemmälle kukkulamatkallamme, mutta näimmepähän sentään Santiagon parhaat kukkulat. ;)

Lentokentältä ostin Kinder-trolleyn! :D

Buenos Airesin päässä oli harjoitettu diskriminoinnin vastaista toimintaa jolloin kukaan virkailija ei sano kuka menee läpivalaisuun ja kuka ei vaan jokainen painoi nappia. Punaisella läpivalaisuun vihreällä suoraan läpi. :)