Simo tuli kylään juuri pääsiäisloman alla ja lähdittiinkin vielä saman päivän aikana Mendozaa kohti kun Simo oli vasta saapunut. Ehdittiin ensin käydä hieman tarkastamassa Buenos Airesiakin ja nautittiin hiukopalaa kaupungin vanhimmassa kahvilassa, Cafe Tortonissa.
Mendozaan menolle olimme varanneet parasta mitä saa; Royal Suite luokan. Tästä lystistä köyhyimme noin 45 euroa, mikä ei ole lainkaan kova hinta 13 tunnin bussimatkasta parhaassa luokassa. Penkki meni täysin makuuasentoon, joten pystyimme oikeasti nukkumaankin. Ruoka ei ollut kummoista, mutta jälkiruoka skumpasta ei toki kieltäydytty. Matkamme venyi ylimääräisellä 1 ½ tunnilla, sillä jo melko alkumatkasta jouduimme matelevaan autoletkaan, jonka syyksi paljastui melko pahan näköinen kolari.
Aamupäivästä olimme kuitenkin jo Mendozassa ja Henni oli varannut meille hostellin joka oli hyvin lähellä bussiasemaa. Saimme vielä onneksemme kuuden hengen dormin joten olimme kaikki samassa huoneessa ilman ulkopuolisia majoittujia. Simo tuli kipeäksi mahdollisesti lentokoneruuasta ja joutui potemaan ensimmäisen päivän Mendozassa sillä välin kun me muut lähdimme pyöräilemään läheltä löytyvää viinitila-aluetta.
Saimme pyörät Bikes and Wines-nimiseltä firmalta, rahaa vastaan luonnollisesti, ja koska olimme melko myöhäisiä lähtijöitä ei pyöristä parhaimmat enää olleet parkissa. Miulla oli ensin semmoinen millä sai sotkea täysiä ja silti ei juuri liiku joten menin vaihtaan, mutta eihän se oikein vaihtamallakaan parantunut. Miulla satula laski aina tasaisin väliajoin alimpaan asentoon, joten taitoin Mendozan katuja kuin mikäkin räppijätkä liian pienellä fillarillaan. :D
Kierros minkä poljimme, noin 20km, oli kuitenkin todella kiva. Menimme ensin viinimuseoon, jossa näimme kuinka viiniä on historiallisesti tehty. Kierroksen päätökseksi oli maistatus ko. bodegan viinistä. Jatkoimme matkaa ennalta päätettyyn lounaspaikkaan. Tämä viinitila näytti hyvin hiljaiselta ja suljetulta, mutta kun sanoimme haluavamme lounasta pääsimme sisään ja saimme ohjeet minne ajaa. Söimme ruokailijasta riippuen kanaa tai lihaa patana, ja on pakko sanoa että oli kyllä todella todella hyvää. Juomana oli luonnollisesti viiniä. Pikku hiprakassa jatkoimme matkaa lounaan jälkeen oliivitilalle, jossa otimme opastetun kierroksen ja maistatuksen. Itse en ole mikään oliivien ystävä, mutta tykkäsin siltä vierailusta. Meillä alkoi aika loppumaan, joten päätimme viimeisenä mennä käymään suklaa ja likööritilalla. Myös siellä saimme pienen kierroksen siitä kuinka heidän tilansa toimii ja tämän jälkeen meille maistatettiin kaikille yhtä likööriä, neljää suklaata ja kahta hilloa/dulce de lecheä tms. Pieni makeuspommi, mutta todella hyvä lopetus meidän kierrokselle. Mukaan tarttui suklaabanaanilikööriä, suklaata ja pähkinä dulce de lecheä. Nam. :) Simo oli vielä melko heikkona meidän palattua eikä siksi jaksanut lähteä illallistamaan meidän muiden mukaan. Menimme hostellin suosittelemaan buffettiin, joka ylitti kaikki miun odotukset. Ruokaa oli VALTAVASTI ja lähes kaikki oli erinomaista! Jälkiruokani; lettu karamelisoiduilla banaaneilla pannusta suklaajäätelöllä kruunasi miun illallisen ehdottomasti. Jatkoimme iltaa Mendozan keskustaan missä tytöt; minä ja Henni jäivät tutkimaan käsityöläiskojuja kun pojat: Pike, Juho ja Matti suuntasivat baarialueelle. Miulla loppui kännykästä akku ja Hennillä ei ollut omaansa mukana joten emme löytäneet poikia enää sinä iltana ennenkuin hostellilla.
Seuraavana päivänä Simokin pääsi jaloillee ja lähdimme Tupungatoon, paikkaan jota meidän paikallinen markkinoinnin professori kehui suuresti. Tupungato on noin 60km Mendozasta Andeille päin eli aivan Andien juurilla. Maisemat siellä olivat aivan eri luokkaan kuin Mendozassa. Hankimme taksin viinitilalle nimeltä Salentein, jota ko. markk. proffa suositteli myös. Tämä on hollantilainen viinitila joka on aikoinaan rakennettu 20 milj dollarilla, ja sen huomasi. Olimme todella onnekkaita, että pääsimme kierrokselle sillä normaalista kierros tulee varata hyvissä ajoin etukäteen! Tämä oli siis oikein kunnon turistikohde, mutta hyvällä tapaa. Asiat oli järjestetty ja homma pelasi. Itse bodega oli kuin avaruustukikohta, metallia ja isoja halleja. Näimme eri vaiheet viinin valmistuksesta ja lopuksi nautimme kolmea eri viiniä bodegan ummenissa. Pienet shoppailut tuliaiskaupassa ja takaisin Tupungaton keskustaan missä kävimme vielä pizzalla ja jätskillä ennen Mendozaan lähtöä. Juho ja Pike lähtivät vielä illalla Mendozan yöhön tapaamaan Piken Suomi-tuttua kun me muut jäimme hostellin takapihalle muiden turistien kanssa juttelemaan tai nukkumaan.
Aamulla meillä oli aikainen herätys Andien ylitykstä varten. Kaikki olivat kehuneet tätä matkaa etukäteen ja sanoneet, että se kannattaa ehdottomasti tehdä valoisan aikaan. Ja olihan se kyllä uskomattaman hieno pätkä. Joka puolella vuoria, välillä lumisia huippuja (joita oli kyllä todella vähän, ilmeisesti talvea kohti alkaa sitten taas lisääntymään sillä siellä on myös laskettelukeskus), jokia, asutusta, kiemuraisia teitä jne. Todella hieno reitti. Santiagoon saavuimme puolenpäivän maissa ja ryhdyimmekin heti etsimään majoitusta sillä emme olleet varanneet mitään etukäteen. Koska oli pääsiäinen ja siis myös argentiinalaisten lomaviikonloppu oli monet hostellit täynnä. Löysimme yhden, mutta hinta-laatusuhde oli melko heikko. Taksikuskimme suositteli hotellia keskustasta jonne päädyimme. Mie ainakin olin hyvin tyytyväinen. Hotelli oli siisti, aamupala säädyllinen ja sijainti loistava. Ensimmäisenä päivänä kiersimme kaupunkia ja päädyimme paikalliselle kalamarkkinapaikalle syömään itse kauppahallin keskelle jossa sijaitsi useita ravintoloita. Kaikkien ruuat olivatkin tosi hyviä, tuoreesta kalasta kun tehty. Illalla lähdimme tarkastamaan paikallista yöelämää ja valitsimme Lonaly Planetissa mainitun paikan nimeltä El Tunel ja tällä kertaa kävi niin että tunnelin päässä ei ollut valoa. :D Paikka oli melko kaamea, mutta notkuimme siellä silti aivan liian kauan ennen hotellille paluuta.
Seuraavana päivänä päätimme ottaa bussikaupunkikierroksen, jonka varrella on iso ulkoilmakauppakeskus jossa otimme stopin. Taas hajauduimme pojat ja tytöt ryhmiin ja tapasimme myöhemmin lounaalla. Ruuan jälkeen pojat jatkoivat hotellille kun me Hennin kanssa jäätiin vielä kiertelemään kauppoja. Ajauduttiin kokeilemaan myös ensin niin älyttömän naurettavan näköisiä trikoita kuin vaan mahdollista ja lopulta suunnittelimme niiden ostoa vappua varten. :) Pökät jäi kuitenkin kauppaan ja nyt vapun lähestyessä harmittelemme asiaa ja koetamme löytää vastaavat täältä Buenos Airesista. Kun saavuimme hotellille pojat olivat jo melko vauhdikkaassa kunnossa. Lähdimme etsimään baarikatua, jonka Matti oli edellisenä iltana löytänyt kun tarkoituksenaan mennä hotellille taksilla olikin lipsauttanut suusta jotain aivan muuta. Tätä katua ei kuitenkaan löytynyt ja kun menimme yöpalalle paikalliselle Shellille sanoi siellä työskennellyt mimmi ettei sunnuntaisin ole mikään auki. Mie ja Henni lähdettiin hotellille tyttöjen puuhiin kun ei oikein päästy poikien juttutasollekaan ja pojat jatkoivat baarien metsästystä.
Viimoisena aamuna yritettiin mennä paikalliselle kukkulalle, josta olisi näkymä koko kaupungin ylle, mutta sinne nouseva hissi aukesi vasta yhdeltä jolloin meidän tuli olla jo matkalla lentokentällä. Siispä hieman hiukopalaa aamupalan skipanneille pojille ja tytöille lisää kauppojen kiertelyä. Santiagosta jäi kaikenkaikkiaan todella hyvä kuva. Se on huomattavasti kansainvälisempi kaupunki ja Chile siis maana kuin Argentiina. Pääsimme Suomi-fiilistelemäänkin: törmäsimme Marimekon liikkeeseen paikallisella 5th Avenuella, Metson konttori bongattiin, Lumenea myytiin kaupoissa ja The Rasmus soi vaateliikkeissä. Yksi kaveri oli ostanut Batterya baarissa jopa! Kaupunki oli myös valtavan paljon siistimpi kuin Buenos Aires.
Lentokentälle saimme vielä kokea viimoisen sekoilun kun olimme menossa koneeseen sisään (odotimme vielä että kaikki muut menee ensin) ja mie huomasin kävellessämme että Pikellä ei ole meidän reppua. No eikun selittämään virkailijalle että tulen ihan just takaisin, älkää lähtekö ilman miuta. Juoksin tax freehen jonka edessä Pike oli istunut ja tarkistin paikan jossa odotimme boardingia, ilman tuloksia. Sitten menin anelemaan lisäaikaa ja tenttaamaan Pikeä mihin reppu on voinut jäädä kunnes tajusin että sen on pakko olla läpivalaisupaikalla. Sinne siis. Pääsin takahuoneeseen, josta reppu löytyi täysin pengottuna ja levällään. Verkkainen virkailija oli jo tehnyt siitä raportinkin valmiiksi ja kun hän vihdoin suostui alkaa selvimään miun asiaa selitin repun sisällön, allekirjoitin lapun ja lähdin juoksemaan portille missä Pike ja virkailija odotti miuta mun passin kanssa. Eikä aiheutettu edes myöhästymistä, sillä kun päästiin koneeseen kaikki muutkaan ei olleet vielä istumassa. :D Ei siis käytännössä lainkaan viime tippaan mennyt. Sitten on kuvien vuoro.
Mendozaan menolle olimme varanneet parasta mitä saa; Royal Suite luokan. Tästä lystistä köyhyimme noin 45 euroa, mikä ei ole lainkaan kova hinta 13 tunnin bussimatkasta parhaassa luokassa. Penkki meni täysin makuuasentoon, joten pystyimme oikeasti nukkumaankin. Ruoka ei ollut kummoista, mutta jälkiruoka skumpasta ei toki kieltäydytty. Matkamme venyi ylimääräisellä 1 ½ tunnilla, sillä jo melko alkumatkasta jouduimme matelevaan autoletkaan, jonka syyksi paljastui melko pahan näköinen kolari.
Aamupäivästä olimme kuitenkin jo Mendozassa ja Henni oli varannut meille hostellin joka oli hyvin lähellä bussiasemaa. Saimme vielä onneksemme kuuden hengen dormin joten olimme kaikki samassa huoneessa ilman ulkopuolisia majoittujia. Simo tuli kipeäksi mahdollisesti lentokoneruuasta ja joutui potemaan ensimmäisen päivän Mendozassa sillä välin kun me muut lähdimme pyöräilemään läheltä löytyvää viinitila-aluetta.
Saimme pyörät Bikes and Wines-nimiseltä firmalta, rahaa vastaan luonnollisesti, ja koska olimme melko myöhäisiä lähtijöitä ei pyöristä parhaimmat enää olleet parkissa. Miulla oli ensin semmoinen millä sai sotkea täysiä ja silti ei juuri liiku joten menin vaihtaan, mutta eihän se oikein vaihtamallakaan parantunut. Miulla satula laski aina tasaisin väliajoin alimpaan asentoon, joten taitoin Mendozan katuja kuin mikäkin räppijätkä liian pienellä fillarillaan. :D
Kierros minkä poljimme, noin 20km, oli kuitenkin todella kiva. Menimme ensin viinimuseoon, jossa näimme kuinka viiniä on historiallisesti tehty. Kierroksen päätökseksi oli maistatus ko. bodegan viinistä. Jatkoimme matkaa ennalta päätettyyn lounaspaikkaan. Tämä viinitila näytti hyvin hiljaiselta ja suljetulta, mutta kun sanoimme haluavamme lounasta pääsimme sisään ja saimme ohjeet minne ajaa. Söimme ruokailijasta riippuen kanaa tai lihaa patana, ja on pakko sanoa että oli kyllä todella todella hyvää. Juomana oli luonnollisesti viiniä. Pikku hiprakassa jatkoimme matkaa lounaan jälkeen oliivitilalle, jossa otimme opastetun kierroksen ja maistatuksen. Itse en ole mikään oliivien ystävä, mutta tykkäsin siltä vierailusta. Meillä alkoi aika loppumaan, joten päätimme viimeisenä mennä käymään suklaa ja likööritilalla. Myös siellä saimme pienen kierroksen siitä kuinka heidän tilansa toimii ja tämän jälkeen meille maistatettiin kaikille yhtä likööriä, neljää suklaata ja kahta hilloa/dulce de lecheä tms. Pieni makeuspommi, mutta todella hyvä lopetus meidän kierrokselle. Mukaan tarttui suklaabanaanilikööriä, suklaata ja pähkinä dulce de lecheä. Nam. :) Simo oli vielä melko heikkona meidän palattua eikä siksi jaksanut lähteä illallistamaan meidän muiden mukaan. Menimme hostellin suosittelemaan buffettiin, joka ylitti kaikki miun odotukset. Ruokaa oli VALTAVASTI ja lähes kaikki oli erinomaista! Jälkiruokani; lettu karamelisoiduilla banaaneilla pannusta suklaajäätelöllä kruunasi miun illallisen ehdottomasti. Jatkoimme iltaa Mendozan keskustaan missä tytöt; minä ja Henni jäivät tutkimaan käsityöläiskojuja kun pojat: Pike, Juho ja Matti suuntasivat baarialueelle. Miulla loppui kännykästä akku ja Hennillä ei ollut omaansa mukana joten emme löytäneet poikia enää sinä iltana ennenkuin hostellilla.
Seuraavana päivänä Simokin pääsi jaloillee ja lähdimme Tupungatoon, paikkaan jota meidän paikallinen markkinoinnin professori kehui suuresti. Tupungato on noin 60km Mendozasta Andeille päin eli aivan Andien juurilla. Maisemat siellä olivat aivan eri luokkaan kuin Mendozassa. Hankimme taksin viinitilalle nimeltä Salentein, jota ko. markk. proffa suositteli myös. Tämä on hollantilainen viinitila joka on aikoinaan rakennettu 20 milj dollarilla, ja sen huomasi. Olimme todella onnekkaita, että pääsimme kierrokselle sillä normaalista kierros tulee varata hyvissä ajoin etukäteen! Tämä oli siis oikein kunnon turistikohde, mutta hyvällä tapaa. Asiat oli järjestetty ja homma pelasi. Itse bodega oli kuin avaruustukikohta, metallia ja isoja halleja. Näimme eri vaiheet viinin valmistuksesta ja lopuksi nautimme kolmea eri viiniä bodegan ummenissa. Pienet shoppailut tuliaiskaupassa ja takaisin Tupungaton keskustaan missä kävimme vielä pizzalla ja jätskillä ennen Mendozaan lähtöä. Juho ja Pike lähtivät vielä illalla Mendozan yöhön tapaamaan Piken Suomi-tuttua kun me muut jäimme hostellin takapihalle muiden turistien kanssa juttelemaan tai nukkumaan.
Aamulla meillä oli aikainen herätys Andien ylitykstä varten. Kaikki olivat kehuneet tätä matkaa etukäteen ja sanoneet, että se kannattaa ehdottomasti tehdä valoisan aikaan. Ja olihan se kyllä uskomattaman hieno pätkä. Joka puolella vuoria, välillä lumisia huippuja (joita oli kyllä todella vähän, ilmeisesti talvea kohti alkaa sitten taas lisääntymään sillä siellä on myös laskettelukeskus), jokia, asutusta, kiemuraisia teitä jne. Todella hieno reitti. Santiagoon saavuimme puolenpäivän maissa ja ryhdyimmekin heti etsimään majoitusta sillä emme olleet varanneet mitään etukäteen. Koska oli pääsiäinen ja siis myös argentiinalaisten lomaviikonloppu oli monet hostellit täynnä. Löysimme yhden, mutta hinta-laatusuhde oli melko heikko. Taksikuskimme suositteli hotellia keskustasta jonne päädyimme. Mie ainakin olin hyvin tyytyväinen. Hotelli oli siisti, aamupala säädyllinen ja sijainti loistava. Ensimmäisenä päivänä kiersimme kaupunkia ja päädyimme paikalliselle kalamarkkinapaikalle syömään itse kauppahallin keskelle jossa sijaitsi useita ravintoloita. Kaikkien ruuat olivatkin tosi hyviä, tuoreesta kalasta kun tehty. Illalla lähdimme tarkastamaan paikallista yöelämää ja valitsimme Lonaly Planetissa mainitun paikan nimeltä El Tunel ja tällä kertaa kävi niin että tunnelin päässä ei ollut valoa. :D Paikka oli melko kaamea, mutta notkuimme siellä silti aivan liian kauan ennen hotellille paluuta.
Seuraavana päivänä päätimme ottaa bussikaupunkikierroksen, jonka varrella on iso ulkoilmakauppakeskus jossa otimme stopin. Taas hajauduimme pojat ja tytöt ryhmiin ja tapasimme myöhemmin lounaalla. Ruuan jälkeen pojat jatkoivat hotellille kun me Hennin kanssa jäätiin vielä kiertelemään kauppoja. Ajauduttiin kokeilemaan myös ensin niin älyttömän naurettavan näköisiä trikoita kuin vaan mahdollista ja lopulta suunnittelimme niiden ostoa vappua varten. :) Pökät jäi kuitenkin kauppaan ja nyt vapun lähestyessä harmittelemme asiaa ja koetamme löytää vastaavat täältä Buenos Airesista. Kun saavuimme hotellille pojat olivat jo melko vauhdikkaassa kunnossa. Lähdimme etsimään baarikatua, jonka Matti oli edellisenä iltana löytänyt kun tarkoituksenaan mennä hotellille taksilla olikin lipsauttanut suusta jotain aivan muuta. Tätä katua ei kuitenkaan löytynyt ja kun menimme yöpalalle paikalliselle Shellille sanoi siellä työskennellyt mimmi ettei sunnuntaisin ole mikään auki. Mie ja Henni lähdettiin hotellille tyttöjen puuhiin kun ei oikein päästy poikien juttutasollekaan ja pojat jatkoivat baarien metsästystä.
Viimoisena aamuna yritettiin mennä paikalliselle kukkulalle, josta olisi näkymä koko kaupungin ylle, mutta sinne nouseva hissi aukesi vasta yhdeltä jolloin meidän tuli olla jo matkalla lentokentällä. Siispä hieman hiukopalaa aamupalan skipanneille pojille ja tytöille lisää kauppojen kiertelyä. Santiagosta jäi kaikenkaikkiaan todella hyvä kuva. Se on huomattavasti kansainvälisempi kaupunki ja Chile siis maana kuin Argentiina. Pääsimme Suomi-fiilistelemäänkin: törmäsimme Marimekon liikkeeseen paikallisella 5th Avenuella, Metson konttori bongattiin, Lumenea myytiin kaupoissa ja The Rasmus soi vaateliikkeissä. Yksi kaveri oli ostanut Batterya baarissa jopa! Kaupunki oli myös valtavan paljon siistimpi kuin Buenos Aires.
Lentokentälle saimme vielä kokea viimoisen sekoilun kun olimme menossa koneeseen sisään (odotimme vielä että kaikki muut menee ensin) ja mie huomasin kävellessämme että Pikellä ei ole meidän reppua. No eikun selittämään virkailijalle että tulen ihan just takaisin, älkää lähtekö ilman miuta. Juoksin tax freehen jonka edessä Pike oli istunut ja tarkistin paikan jossa odotimme boardingia, ilman tuloksia. Sitten menin anelemaan lisäaikaa ja tenttaamaan Pikeä mihin reppu on voinut jäädä kunnes tajusin että sen on pakko olla läpivalaisupaikalla. Sinne siis. Pääsin takahuoneeseen, josta reppu löytyi täysin pengottuna ja levällään. Verkkainen virkailija oli jo tehnyt siitä raportinkin valmiiksi ja kun hän vihdoin suostui alkaa selvimään miun asiaa selitin repun sisällön, allekirjoitin lapun ja lähdin juoksemaan portille missä Pike ja virkailija odotti miuta mun passin kanssa. Eikä aiheutettu edes myöhästymistä, sillä kun päästiin koneeseen kaikki muutkaan ei olleet vielä istumassa. :D Ei siis käytännössä lainkaan viime tippaan mennyt. Sitten on kuvien vuoro.
Café Tortoni, Buenos Airesin vanhin kahvila.
Tortoni sisältä.
Simon turistikuva Suomi-karhun kanssa.
Näin täällä matkustetaan bussissa!
Mendoza <3
Innokkaat pyöräilijät hostellin edessä odottamassa noutoa.
Pojat otteli pöytätenniksessä.
Pyörät alle ja menoks! Tosin kuva on kun palautettiin fillarit, joten siks niitä on niin paljon! :D
1. stoppi: viinimuseo ja La Rural:in bodega.
2. stoppi: Lounasta
Henni tekee kaiken työn kun pojat vaan liftaa.
3. stoppi: oliivitila
Oliivitehtaaseen menossa, jos sitä tehtaaksi voi kutsua.
Ja takaisin satulaan!
Ajeltiin ihania puiden varjostamia ja viini-istutuksien reunustamia katuja. :)
4. stoppi: Salud! Maistatuksien pyörteissä.
Viimoisen stopin kohdalla oltiinkin jo hyvässä kuosissa, hhaha. :p
Taas kuvat ei suostunu menee suoraa, mut laitan ne silti. Tämä on illan buffet-ravintolasta, yksi monesta ruokapisteestä. Tarjolla oli kaikkea ja monesti kokki vartavasten teki sinulle mitä halusit.
Mendoza ei ole mikään pikkukylä! Siellä oli yöllä ravintola ja terassi toisensa perään aivan täynnä ihmisiä!
Tupungatoa ja Andit, Salenteinin viinitilalta!
Mie ja mussu.
Salenteinin bodega, jonka uumeniin menimme.
Tälläinen on siis moderni viinitila!
Korkituskoneita.
Tammitynnyreitä.
Mussu. <3
Koko konkkaronkka ennen maistatusta.
Vielä fiilistelyä, maisemat oli niin uskomattoman ihanat. Mie olin taivaassa.
Sitten päästään Andien ylitykseen...
Hiihtohissejä! :)
Tää on överein tie mitä oon ikinä nähnyt.
Sitten jo Santiagossa, joka oli täynnä ihania ja kauniit rakennuksia.
Turistibussissa.
Vaatekaupassa. :D
Kauppakeskus jossa siis vietimme puolipäivää.
Santiagon bisnesaluetta, Andit taustalla. Santiagon skyline on kanssa melkoisen upea.
Hotellin katolta näkymää kaupungin ylle.
Hotellihuone hengailua ennen ulos lähtöä.
Pojat ja katukyltit.
Emme siis päässeet tuota porttia pidemmälle kukkulamatkallamme, mutta näimmepähän sentään Santiagon parhaat kukkulat. ;)
Lentokentältä ostin Kinder-trolleyn! :D
Buenos Airesin päässä oli harjoitettu diskriminoinnin vastaista toimintaa jolloin kukaan virkailija ei sano kuka menee läpivalaisuun ja kuka ei vaan jokainen painoi nappia. Punaisella läpivalaisuun vihreällä suoraan läpi. :)
Mahtava tuo nappijuttu!! :) Ja Kindertrolley!! :D T. Loti ja Elli
VastaaPoistaHeh mäkin muistan ton "överin tien" :D
VastaaPoista